~ prinsessoja ja astronautteja, piti meistä tulla ~

No mooi vaan kaikille! Jopas se aika taas rientää. Viikolla on pitäny monta kertaa postata mut sit se on vaan jääny. Mulle kuuluu aika outoa. Oon jotenki aika sekasin... mua myös vähän ärsyttää se että ihmiset eivät osaa sanoa kiitos. Onko se niin vaikeeta? Tai ajatella muita tai miettiä miltä muista ihmisistä tuntuu. Kiitos on sana jota pitäis sanoa useemmin. Tarkotan tällä myös itteäni. Oon myös kyllästyny siihen että mua pomotellaan. En osaa sanoa vastaan. Musta myös välillä tuntuu että kukaan ei jaksa kuunnella mua, ja että puhun vaa ittekseni ja aina kun yritän sanoo jotain, nii ihmiset kattoo mua oudosti ja saattaa rupee puhuu päälle jostai muust asiasta. Oon huomannu että mä oon ruvennu aattelee asioita ihan hirveesti. En oikee tiiä onko se hyvä vai huono juttu? Ja aina ku oon yksin tai no kyllä joskus kaveri porukassaki, meen ihan omiin maailmoihin ja rupeen aattelee vaa kaikkia asioita.
Rohkeus on asia jota multa puuttuu ja rutkasti. Kaikki asiat vaa pelottaa mua ihan sairaasti. Haluaisin olla itsevarmempi ja päättäväisempi. Ne sanat tuntuu vaan tosi kaukasilta, ainaki tällä hetkellä.
Tää päivä oli samalla aika ärsyttävä ja samalla ihan jeeski. Koulus meni ihan jees. Teknisen tunnit oli ärsyttäviä. Ja treenit meni aika pyllylleen. Tiedän että sanon sanan "ärsyttävä" aika useesti.
Tiiän, ois varmaa kiva kuulla jotain positiivistaki välillä. Toivottavasti niitä asioitaki tulis välillä ja lupaan kertoo myös niistä. Kai tää elämä tästä joskus alkaa rullaamaan.
Eilen oltiin janeten kanssa kuvailemassa ja niitä kuvia saatte ihastella seuraavassa postauksessa koska tämän postauksen tein kännykällä. Huomenna gameday...
-jempsu